Ullakon hämärässä korttipöydässä kerran
iskimme korttia kanssa oravaherran
jutut oli rajut ja panokset kovat
kuten ne korttipöydässä yleensäkin ovat

Heti alusta asti näytti huonolta
"Taidan ottaa turpiin tuolta karvakuonolta"
mammona riittäisi toki pitkään peliin
koko maailman rahat taskussani en heti joutuisi kiipeliin

Kuitenkin kukkarosta kultarahat kuluivat
lompakosta lantit lipuivat lailla laineita loittonevan laivan
ja kun panoksia täytyy korottaa
pitää ihmiskunnan muutkin aarteet käyttöön ottaa

Toverilla tusina tammenterhoja tiskiin oli lyödä
sanoin "Kuules kurre, voithan noita pähkinöitäs syödä,
mutta ilmakehän kadottua kuinka aiot oksallas asua,
ellet yllesi voi pukea avaruusasua?"

Pian kaikki ihmisen saavutukset
taulut, laulut, talot, aseet, ilmapallot,
lääkkeet, autot, vesisukset
oli vastapuoli käsistäni vienyt
mietin mikä pelimerkkini lie nyt

Eihän mammona ja materia mihinkään riitä
siispä tiesin kuinka päästä ahdinkosta siitä
uskoen yhä voittoni mahdollisuuteen
tartuin oljenkorteen uuteen

Panokseni ylitti kaiken tähänastisen,
joten kilpaveikkoni löi pöytään koko omaisuuden
kaksi paria kädessäni
näin jo oravanhännän hatussani

Mutta kaiken peliin laitetun
kuten taidot puheen, laulun ja ajattelun
kaiken mitä me olemme kehittäneet
ihojemme alla
vei mokoma nenäni edestä värisuoralla

Kiipesin oksalle katsomaan
kuinka ystäväni vajosi alas
eikä jäänyt epäselväksi
kuka oikein hävisi ja kuka voitti